Kaivuri!

Maansiirtotöiden aloituspäivä oli hieman epäselvä, joten eräänä sateisena iltana lasten kanssa tontille ajellessa yllätyin iloisesti, kun siellä jo ahersikin kaivuri! Kameraahan ei tietänkään ollut mukana, mutta kännykällä sentään sain dokumentoitua tämän työvaiheen. Kuten kuvasta näkyy, pintamaat (eli mättäikkö) kuorittiin kaivurin kauhalla ja lastattiin auton lavalle ja vietiin pois. Pintamaan alla oli heti hiekkaa, kuten maapohjatutkimuksessa oli luvattukin. Toinen vaihtoehto olisi ollut jyrsiä mättäikkö ja käyttää se tulevan nurmikon alla, mutta tuollainen hapan metsämaa ei ole oikein hyvää siihen tarkoitukseen. Töiden edetessä selvisi, että talon alta kaivettu hiekka riitti ns. täyttömaaksi ja tontin pinnan muotoiluun. Ensi keväänä sitten kunnon multaa siihen päälle!  

Kauko Kaivuri on isoveikan suosikkikirja, mutta ihmeen vähän se tontilla ahertanut oikea kaivuri kiinnosti. Paljon mielenkiintoisempaa on itse kaivella lapiolla. "Tonni" on isoveikan suosikkipaikka (tontti on kuulemma hänen työpaikka) ja sinne pitäisi päästä joka päivä. Kun auto on saatu parkkiin pitää heti saada peräkontista "papio". Meidän "tonni" on tosi aivan hiekkainen niin lapioitavaa kyllä riittää - ja sotkua autossa! Hiekka kantautuu vaatteissa ja kengissä auton lisäksi myös tänne kotiin asti.  

Tontilla tapahtuu!

Rakennuslupa heltisi pienin viilauksin. Tosin oman tontin puolukatkin ehtivät jo maisteltaviksi ennen kuin pääsimme tositoimiin. Syyskuussa sitten kaatuivat puut isovanhempien talkooavulla (kiitokset vielä!), eipä siihen mennyt kuin muutama tunti, sen verran pikkuinen oli plänttimme. Ihme kyllä tontti näytti kasvavan kokoa, kun puusto kaadettiin, olisin kuvitellut toisin. 

Lapsetkin pääsivät mukaan puunkaatotalkoisiin ja isoveikka oli sen verran vaikuttunut ukin puunkaatotaidoista, että muistaa mainita asiasta joka kerta puujunan nähdessään (ja niitähän näkee, kun asumme radan varressa!). Todennäköisesti arvelee ukin kaataneen nekin.

Siinäpä se on, parturoitu tontti. Pystyssä olevat puut ovat naapureiden.